maanantai 8. joulukuuta 2014

Lohduttava Taikatalvi

Tove Jansson: Taikatalvi. WSOY. 1987 [1958]. Ruotsinkielinen alkuteos Trollvinter (1957). Suomentanut Laila Järvinen. 133 sivua.

Äkkiä Muumipeikon selkäkarvat nousivat pystyyn, ja kauhean jännityksen vallassa hän katseli punaista kajastusta, joka kokoontui hämyiselle taivaanrannalle. Se tiivistyi kapeaksi punaiseksi juovaksi, joka heitti pitkiä säteitä jään yli.


Kun harmaat pilvet heittävät niskaan räntää tai lunta, kun päivät ovat valottomia ja aurinko hylkää meidät, kun ahdistuksen musta huppu laskeutuu päälle ja huolet ja murheet muuttuvat mörön hahmoisiksi ja kokoisiksi, on aika ottaa esille lohtukirja. Aiempina syksyinä se on ollut Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu, mutta nyt ajattelin tehdä toisin ja luinkin Taikatalven. 

Taikatalvessa Muumipeikko herää yhtäkkiä talviuniltaan, sillä muumithan nukkuvat talviunta, eikä saa enää unta. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä ulos talosta tutustumaan talveen. Muumipeikko kyllä yrittää herätellä muitakin perheenjäseniä, mutta tapaa talven aikana ystävistään ainoastaan Pikku Myyn. Pikku Myy suhtautuu tapansa mukaan talveen ennakkoluulottomasti ja rohkeasti, kun taas Muumipeikko kummastelee, epäröi ja pelkää.

Talven aikana Muumipeikko tutustuu ihan uudenlaiseen maailmaan. Lumi on outoa ja ilma on kylmä, mutta Muumipeinon yllätykseksi talvellakin on elämää. Peikko tutustuu muun muassa Tuu-tikkiin, muumiperheen uimahuoneessa eläviin näkymättömiin päästäisiin ja uimahuoneen komerossa asuneeseen, mutta sittemmin muumitalon uuniin muuttavaan muumien esi-isään sekä Surku-koiraan, laskettelevaan hemuliin ja muihin vieraisiin, jotka talven mittaan syövät muumien ruokavarastot. Myös pelot ja vaarat ovat läsnä pelottavien hahmojen muodossa. Jo aiemmista muumikirjoista tutun Mörön lisäksi kirjassa esiintyy kaunis ja vaarallinen jäärouva.


Taikatalvi, kuten monet muutekin muumikirjat, kertoo hienosti ja oivaltavasti omien pelkojen kohtaamisesta, mutta myös itsenäistymisestä. Vaikka talvinen maailma on Muumipeikosta pelottava ja arvaamaton, niin silti hän uskaltaa tutustua talveen ilman vanhempiensa ja ystäviensä suomaa turvaa. Vähitellen vaaralliselta tuntuvat asiat eivät olekaan enää pelottavia. Muumipeikko huomaakin, että on tottunut lumottuun talveen. Talvi tulee mieleen vielä keväälläkin:

Hän juoksi rantaan asti ja sillalle ja suoraan läpi tyhjän, tuuletetun uimahuoneen.
Sitten hän istuutui uimahuoneen portaalle, missä kesäinen meri vyörytti laineitaan.
Nyt saattoi juuri ja juuri erottaa posetiivin soiton kaukaa laaksosta.
Muumipeikko sulki silmänsä ja yritti muistella, millaista oli silloin kun jää yhtyi taivaanrannan pimeyteen.

Pidin Taikatalvesta todella paljon tälläkin kertaa (olen lukenut senkin aiemmin lukuisia kertoja). Kirja todellakin lohdutti ja antoi toivoa ja toi mukanaan aavistuksen auringosta ja keväästä. Mutta siitä huolimatta Muumilaakson marraskuu on minulle edelleen se rakkain ja tärkein muumikirja.



8 kommenttia:

  1. Minulle Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu ovat ne lohdullisimmat muumikirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, sama täällä. Muumien pariin on hyvä palata, kun elämä tuntuu ahdistavalta.

      Poista
  2. Muumeista saa sitä elämänlämpöä näin synkimpään aikaan vuodesta. Tykkään Taikatalvesta ja Muumilaakson marraskuusta todella paljon, mutta Kuka lohduttaisi Nyytiä on lempparini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan Mai. Kuka lohduttaisi Nyytiä on sekin todella hieno kirja. Viisas ja visuaalisestikin upea.

      Poista
  3. Ihana arvio kauniine kuvineen, Anna! <3

    Taikatalvi on minulle äärettömän tärkeä muumikirja jo siitä syystä, että se kertoo yhdestä suosikkivuodenajastani - ja millä herkkyydellä ja viisaudella Jansson sen sen tekeekään! Myös kasvamisen ja itsenäistymisen teemoja on kuvattu tässä äärimmäisen hienosti. Ihana, ihana kirja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta! Kommenttisi ilahdutti todella paljon. Ja oikeassa olet: Taikatalvi on ihana.

      Poista
  4. Oi, tämä on kyllä ihana: talvea ja rohkaisua täynnä <3 Myös minulle juuri Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu ovat muumikirjoista rakkaimmat - en voi enkä tahdokaan valita näiden välillä, ovat niin hienoja ja rakkaita molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Mielestäni kaikki muumikirjat ovat hienoja, mutta Muumilaakson marraskuu on minulle rakkain, koska siinä on niin paljon hienoja ja kauniita asioita minua ahdistavasta vuodenajasta.

      Poista

Ilahduta bloggaajaa kommentilla!